Ant-Man and the Wasp
Elokuvasta:
Marvel Cinematic Universen seuraava elokuva Ant Man and The Wasp avaa uuden lehden ällistyttävän kutistumiskyvyn omaavien sankarien elämään. Elokuvan Captain America: Civil War tapahtumien jälkimainingeissa Scott Lang joutuu kamppailemaan tekemiensä valintojen seurausten kanssa halutessaan olla samaan aikaan sekä supersankari että isä. Hänen yrittäessään tasapainoilla perhe-elämänsä ja Ant-Manin velvollisuuksien välillä Hope van Dyne ja tri Hank Pym tarjoavat hänelle uutta, kiireistä tehtävää. Scottin tulee vetää jälleen ylleen Ant-Man-puku ja yhdistää voimansa Waspin kanssa heidän tiiminsä yrittäessä selvittää menneisyyden salaisuuksia.
Rooleissa:
Evangeline Lily (Hobitti – Smaugin autioittama maa, The -Hurt Locker, Real Steel), Paul Rudd (Parks and Recreations, This Is the End,Wanderlust), Michael Douglas (San Fransiscon syke, Wall Street – rahan ja vallan katu, Pelimiehen painajainen)
Ohjaajat:
Peyton Reed (Ant-Man,Yes-Man,Vöhöt rakkaudesta)
Ensi-Ilta: 4.7.2018
Kesto: 1h 59min
Ikäraja: 16
Katsottu versio: 3D
Alkuperäinen nimi: Ant-Man and the Wasp
Ant-Man and the Wasp
Vuonna 2015 valkokankaat valtasi hieman erilainen supersankari elokuva, se oli nimeltään Ant-Man ja se toi valkokankaalle ehkä joillekkin hieman tuntemattomamman hahmon. Mielestäni kyseinen elokuva oli hienoa vaihtelua nykysisille supersankari elokuville.
Paul Rudd esittää pääosaa ja mielestäni hän on sopiva kyseiseen rooliin Hän on tunnettu hieman pienemmistä rooleista mutta hyvin hän täyttää Ant-Manin saappaat.
Juoneltaan tämä elokuva on liian tavallinen, ainoat mitkä siinä erottuvat edukseen ovat. Leikitely hahmojen mittasuhteiden kanssa, joissain kohtauksissa hahmot ovat jättimäisiä ja joissain taas erittäin pieniä ja jälleen normaalin kokoisia.
Hienoja kohtia elokuvassa on mutta se tuntuu paikoitellen pitkäveteisemmältä kuin luento betoninvalamisesta. Sanoisin että maalinkuivumisen katsominenkin olisi mielenkiintoisempaa paikoitellen kuin tämä, ainoat kohdat joissa oli jotain mielenkiintoisa oli ne kun hahmot keskustelivat keskenään ja matkusteltiin eri ulottuvuuksissa, mielestäni alku ja loppu olivat tämän elävän kuvan parhautta.
Elokuvasta puuttuu se jokin joka jaksaisi kannatella koko vajaan kahden tunnin pituutta, hahmot toistavat osittain samoja vitsejä eri twistillä kuin edellisessä osassa. Tuntuu että käsikirjoittajat ovat olleet väsyneitä ja vääntäneet kasaan hetkittäin toimivan elokuvan.
Sen sijaan 3D toteutus oli tehty päin honkia, laseilla siitä ei saanut oikeastaan mitään irti. Olisi ollut varmasti ihan sama olisinko käynyt katsomassa 2 vai 3D version koska en usko että niissä on mitään isompaa eroa. Eli henkilökohtaisesti suosittelen 2D versiota.
Arvosanani on: 7
Ruusuja:
Hienosti toteutetut kokojen vaihtelut. Paikoitellen toimiva käsikijoitus.
Risuja:
Laiska käsikirjoitus ja huonosti toteutettu 3D efektit.